Joulu tuli Tampereelle!

Joulu on taas, joulu on taas, hilipati pati hippaa!

Joulun henki (eli Jaakko) puhalsi Tampereella ja karkoitti masentavan marraskuun. Kun on joulukoristeet kohdillaan, mieli virkistyy välittömästi! Joulunaika onkin tunnelmaksi brändättyä kaamosta.

Jouluvalmistelut alkoivat tuttuun tapaan Antti Tuiskun joululevyn levylautaselle asettamisella. Kun on musiikki kohdillaan, on mukavampi tolskata. Joulu teki tuloaan kerrostalokaksioon niin kaupasta ostettujen kuin itse väkerrettyjenkin koristeiden muodossa. Tässäpä tuloksia:

Jouluikkunasta kelpaa kurkistella. Huomaa myös sinnikkäät parvekepuutarhan kasvatit.

Leivinpaperilumihiutaleet ovat koristusklassikko. Olisikohan tässä kuvassa ainesta vuoden luontokuvaksi?

Jouluikkunan jalalla seisova joulutähti löytyi Clas Ohlsonilta kympillä. Mukaan sai  myös arkiajan varjostimen!

Makkarin kohdalla into alkoi lopahtaa. Onneksi jouluvalot voi jättää rennosti myös ikkunalaudalle!

Kirpparilta löytynyt ikkuna päätyi vihdoin seinälle. Ikean ledeillä se sai hieman syvyyttä ja leivinpaperihiutaleilla joulua.

Huovalla ja juuttinarulla koristellut kävyt pääsivät ikkunan yksityiskohdiksi.

Olohuoneen pöydän center pieceksi askartelin risuista joulukuusen korvikkeen. Tätä varten tein retken läheiseen metsään oksia ja käpyjä kerätäkseni. Seuraavaksi risukuusen kasaamisen lyhyt oppitunti:

1. Etsi iso lasipurkki ja täytä se kävyillä. Kaikkien ei tarvi osua purkkiin.

2. Törttää oksat purkkiin ja koristele.

3. Mene Tiimariin, ja osta paristoilla toimiva valosarja. Hinta 4 €. 

4. Jos käpyjä ja koristeita jää yli, kasaa niistä virikkeellinen joulukori.

Onnistuiko? Risukuusen lisäksi otin esiin vielä lahjoituksena saamani tapettikirjan, jonka papereista loihdin paperisia kartiokuusia, eli joulutötteröitä. Sama temppu olisi varmasti onnistunut erilaisilla skräppäyspapereilla ja tavan kartongeilla.

Joulutöttöröö!  Voisivat olla vielä enemmän eri mittaisia keskenään vai mitä?

Tässäpäs päällimmäiset joulutunnelmat. Ja mikä parasta, hommaan ei sisältynyt juurikaan hosumista! Ainoana pikkuseikkana mainittakoon, että oksat ja varsinkin kävyt kannattaa puhdistaa jollain tavalla ennen esillepanoa. Yst. terv. koppakuoriaisia ja toukkia jouluasetelmasta jälkikäteen noukkinut.

Joulukuun mittaan on luvassa asiaa ainakin vielä lahjojen paketoinnista ja kenties intoudumme leipomaankin. :) Pysykää siis kuulolla!

T. Joulun henki Jaakko

Ps. Kuinkahan monta seuraajaa tarvii, että firmat alkaa maksaa meille siitä, että me mainitaan niiden nimet?! (tai siitä ettei mainita...)

Hosujan Halloween-kurpitsa

Halloween - tuo amerikkalainen kauhukekkeri on rantautunut viime vuosina myös tänne kotosuomeen. Me suomalaiset suhtaudumme kuitenkin tähän vuotuiseen syysjuhlaan vielä huomattavasti jenkkejä kevyemmin. Tai ainakin suurin osa meistä. Koska Innolla hosuen -toimittajatiimin jäsenet (eli Anna ja Jaakko) ovat innokkaita Halloweenin viettäjiä, päättivät he (eli me) kerätä kasaan vuoden viikkorahat ja lähettää toisen bloggaajan ameriikkaan tunnustelemaan kunnollista Halloween-humua. Arpaonni suosi Annaa. Hän lähtisi rapakon taakse tutustumaan kurpitsakulttuuriin, kun Jaakko puolestaan ottaisi aiheeseen kotimaisemman näkövinkkelin. Tässäpä kurpitsakuulumiset siis Suomesta ja Amerikasta!

Anna: Minnesota, United States of America  

Anna aloitti kurpitsankaiverrusuransa juuri oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikean ihmisen kanssa! Tulin tapaamaan ystävääni Rebeccaa Madisoniin Yhdysvaltoihin ja jo suunnitellessamme vierailuani päätimme kaivertaa Halloween-kurpitsat! 
Mainiot kurpitsat löytyivätkin road tripillämme Minnesotaan. Eivätkä olleet hinnalla pilatut: $6 / kpl! Kaiverruspäivän aamu valkeni ja olin innoissani! Rebecca oli asiantunteva ja rauhallinen opettaja, onneksi. Hänen vankka kokemuksensa kurpitsojen kanssa näkyi varmoina otteina ja nopeana työtahtina. Meikäläinen yritti irrottaa vasta kurpitsan kantta kun taas Rebecca oli jo melkein viimeistelyvaiheessa. Kaiverrus oli tosi hauskaa joskin yllättävän sotkuista!

Keräsimme myös siemenet talteen ja valmistimme ne amerikkalaiseen tapaan naposteltaviksi. Tässä vapaasti suomennettu ohje:

Ensin kurpitsansiemenet huuhdellaan hyvin lävikön avulla. Sitten ne levitetään laakeaan uunivuokaan ja heitetään joukkoon muutama pieni voikimpale. Päälle lorautetaan Worcestershire-kastiketta (tätä pitäisi kuulemma löytyä myös Suomesta) ja ripotellaan mauste-/yrttisuolaa. Siemenia paistetaan uunissa 120 asteessa useita tunteja välillä sekoittaen. Siemenet ovat valmiita kun ne ovat rapeita ja saaneet kauniin kullanruskean pinnan. Slurpsis!

Sitten vähän kuvia!

Oli mistä valita!

Mitäs siellä näkkyy? Eka kurkistus kurpitsan sisälle.

In America this is a pumpkin!

Omakuvakurpitsat.

Loppukaneetin paikka. Kaiverrus oli tosi hauskaa ja antoisaa! Ensi vuonna kokeilen kyllä ehdottomasti uusiksi ja ehkä vähän monimutkaisempaa kuviota. Toivottavasti saan mahdollisimman pian kaivertaa kurpitsoja parhaan amerikkalaisvahvistukseni Rebeccan kanssa! Ja tietenkin parhaan hosujani Jaakon kanssa.

Jaakko: Tampere, Suomi-Finland-Perkele

Syksyn Pinterestistä toinen toistaan coolimpia kurpitsakuvia katseltuani olin sen päättänyt: tänä vuonna kaivertaisin elämäni räyhäkkäimmän kurpitsan! Aiempina vuosina olin tehnyt kivoja peruskurpitsoja, mutta tänä vuonna säväyttäisin. Villeihin suunnitelmiin kuuluivat mm. hatut, hampaat ja erilaiset koristekuvioinnit.

Halloween-viikon koittaessa suuntasin polkupyörällä aina yhtä luotettavaan Prismaan kurpistaostoksille. Marketeista on viime vuosina löytynyt yllättävän hyvin kurpistoja näin Halloweenin alla. Ovat vain pirhanan pieniä! Suurin löytämäni taisi olla pari kiloa. Nappasin siis sen mukaani. Ostin myös hieman drinkkivermeitä viikonloppua varten kun kerran oli vieraitakin tulossa.

Kotona laskin kurpitsan pöydälle odottamaan kaivertamista. 

Ennen kurpitsataiteilua päätin siivota vaatekaappini ja tehdä ostoslistan seuraavalle Ikean ostosreissulle. Koitin myös saada kolme tähteä kiperästä Angry Birds -levelistä. Kävin myös hankkimassa varalta pari pulloa kuohuviiniä lisää viikonloppua ja vieraita varten. Leikkasin myös varpaankynteni ja katselin dokumenttia jääkarhuista. Huomasin myös, etten ollut katsonut tallenteista Salkkareita syyskuun jälkeen.

Vieraat saapuivat perjantaina ja pian olikin jo sunnuntaiaamu. Halloweenin vietto oli sujunut ehkä vähän turhankin suomalaiseen malliin. 

Viikonloppua luonnehtiva sunnuntaiaamun tunnelmakuva ei lienee selittelyjä kaipaa.

Kurpitsa on edelleen pöydällä - kaivertamatta. Säilyisiköhän se pakastimessa ensi syksyyn?