Hamahelmet, voi hamahelmet. Muistatko sinäkin tuon onnellisen lapsuuden ajan, jolloin päiväkodin askarteluhuoneessa kaivettiin hamahelmet esiin, tolskattiin niistä osa paikoilleen alustalle muodostamaan joku kliseinen ja ruma lätyskä (jonka äiti kuitenkin ripusti kotona esille kunniapaikalle), osa leviteltiin lattialle ja loput ylimääräiset nappulat imaistiin sieraimiin ja syvälle? Eikö? Vai oliko se vain Anna?
Noh, muistelot sikseen ja asiaan!
Päivämme käynnistyi kauppareissulla. Samaisella reissulla ostimme siis tarvikkeet (ilman sitä ostoslistaa...) meriharakkakakkuun. Sovimme tekevämme hintavertailua hamahelmien ja -alustoiden suhteen Tampereen askartelukaupoissa. Onnistuimmekin kuluttamaan aikaa pari tuntia vertaillen ja hipelöiden kaikkea muuta epäoleellista kakkutarvikkeiden lämmetessä laukussa. Loppujen lopuksi päädyimme ostamaan tarvikkeet liikkeestä, jossa oli parhaimman näköinen myyjä, joten se siitä säästäväisyydestä sitten.
Itse "hamahelmeily", joksi työskentelyämme leikkisästi kutsumme, sujui oikein mallikkaasti ja ilman sen kummempaa hosumista. Sopiikohan tämä siis sittenkään päivitykseksemme? Eiköhän se sovi, nimittäin innostuimme niin kovasti koko touhusta, että unohdimme ajan kokonaan, joten meriharakkakakun valmistuksen aloitus venähti alkuiltaan.
 |
| Jaakko, vanaha pelimies keskittyi videopelimaailmaan ja pikselitaiteeseen |
 |
| 1 up! |
 |
| Mario ja Link |
 |
| Vastoin kaikkia odotuksia, hamojen silitys ja sulatus ei aiheuttanut ainuttakaan palovammaa. |
 |
| Töttöröö! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti