Täysin liioitellun kakun kostutuksen jälkeen (kyllä, se olin minä) pohja oli litimärkä (kakun ollessa vinolla pöydällä neste valui tarjoilulautasen reunan yli). Hosuimme ja unohdimme lisätä kermavaahdon vadelmarahkatäytteeseen.
Halusimme saada kakkuumme merirosvomaista potkua, joten ripottelimme turkinpippurirouhetta suoraan pussista tähän päälle.
 |
| Kuten kuvasta näkyy: löysää on. |
 |
| Mmmmhh, herkullista! |
Koristeluvaihe: Tässä vaiheessa Te Lukijat odotatte varmasti näkevänne aarteita pursuavan aarrearkkukakun tai merirosvolaivan raakkuvine papukaijoineen, mutta me yllätimme itsemmekin ja lähdimme vastaamaan haasteeseen kovin ottein. Seuraava kuva valottanee hieman:
Värjätystä vaahtokarkkifondantista tehty "iho" kaulittiin tasaiseksi ja levitettiin tuon märän kakkupohjan päälle. Samaisesta aineesta muotoiltu nenä löysi paikkansa keskeltä pyöreitä kasvoja. Sierainreijät värjättiin leipomiseen tarkoitetuilla jauheväreillä.
Merirosvon rouhean pelottava parta valmistettiin spritsaamalla eli sulatetulla suklaalla koristelemalla. Kaikkien suuhygienistien ja hammaslääkäreiden kammoksumat hampaat väkertelimme vaahtokarkkifondantista ja musta kita on Kick-patukkaa. Hampaiden tummentumat maalasimme elintarvikeväreillä. Merirosvohuivi on marsipaania.
Lopputuleman aika! Silmälappu kaulittiin Kick-patukasta ja mulkosilmä on yhdistelmä vaahtokarkkifondanttia ja Kickiä. Loppu hyvin, maku ei. Merirosvostahan olisi saanut vielä hurjemman näköisen tuuheilla ja tummilla kulmakarvoilla, mutta hyvähän se on näin jälkikäteen viisastella.
Tässä lohdutuskuva kaikille aloitteleville leipureille: jatkokurssillakin sössitään, hosutaan, turhaudutaan ja revitään peliessut! Etsi kuvasta kaikki edellämainitut tunteet.
-Anna
Kiitos tästä erittäin lohdullisesta kakunhosumistarinasta! Blogin erinomaisen kiinostava nimi ei pettänyt muiltakaan osin, hupia riitti. Intoa vaan hosumiseen edelleen :)
VastaaPoista