Välillä vähän vähemmän hosuen: Projekti Nukketeatterinukke Pietu

Jaakon hosumisuralla on ollut hetkiä, jolloin hosuminen on saanut väistyä jokseenkin harkitun toiminnan tieltä. Viime vuoden projekti on tästä hyvä esimerkki.

Kokeneemman nukentekijän avustuksella aloin tehdä nukketeatterinukkea pientä näytelmää varten. Näytelmä ei koskaan tullut valmiiksi, mutta nukke tuli. Pietuksi ristitty nukke kävelee, istuu, liikkuu ja teekee kaikkea muutakin hyvässä käsittelyssä ja on hurmannut monet. Projekti on raportoitu ehdottoman laadukkain kännykkäkamerakuvin!

Homma lähti käyntiin harjanvarren paksuisesta puutikusta, joka toimii nuken ohjaimena niskasta törröttäen. Sen päälle kasasin foliosta ja urheiluteipistä nuken pään. Kaulaa varten jätetään roikkumaan kangasta ja narua.

Folioa ja kangasteippiä on helppo muotoilla. Kun homma pohja oli valmis, päällystin pään vedessä liotetulla voimapaperilla vesi-liima-seosta käyttäen. Silmät on askartelukaupasta ostetut lasisilmät.

Dokumentointi hyppää sitten eteenpäin aika roimasti. Eli pikkusen tuli hosuttua kuitenkin! Tukkaksi on liimattu kangaskaupan pörrökangasta. Kroppaan, käsiin ja jalkoihin on tehty "luut" ja nivelet paksusta rautalangasta, joiden päälle lihaa on kasattu samalla folio-kangasteippi-systeemillä. Nivelet on helppo tehdä, kun oivaltaa mihin suuntaan minkäkin taipeen on tarkoitus liikkua. Lonkkanivelet on tehty rautalangan ympärille kiedotuista nahkapalasista. Vaikeimmat nivelet ovat polvet, koska ne eivät saa taipua yli. Kun raajan muoto on saatu valmiiksi, olen kovettanut teippipinnan erikeepperillä. Tämä on polven kohdalla erityisen tärkeä toimenpide.

Jotta nukke kävelisi hyvin, olen laittanut yläselkään olkapäiden kohdille pienen rautalangasta taivutetun tangon, josta saa kiinni. Se jää piiloon vaatteiden alle. Jalkateriin olen laittanut pienet lyijynpalat tuomaan painoa, jotta jalat heiluisivat eteenpäin niitä heilutellessa.

Kasvot olivat vielä paperipinnan jälkeen liian epätasaiset, joten levitin päälle taulujen pohjustukseen tarkoitettua kessoa. Sen päälle oli sitten helppo maalailla. Varjostukset kannattaa tehdä hyvin. Kenkien teko oli hauska vaihe. Vedin teippifoliojalan päälle nilkkasukkamallisen nylon-sukan, jonka päälle levitin kessoa kovettamaan sukan. Kuivumisen jälkeen käsittely toistettiin pariin kertaan. Kovettunut ja kuivunut sukka oli sitten helppo leikata saksilla kengän muotoon. Maalaukseen katsoin mallia omista kengistä ja nauhaksi pujottelin ohutta kuminauhaa.

Vaatteiden ompelu olikin sitten projekti erikseen. En nimittäin ole koskaan oikeastaan ommellut. Aloin myös parin kuukauden projektin jälkeen olemaan hieman hermostunut, ja tapani mukaan hieman hosua. Niinkuin melkein aina, hosuminen tuotti tulosta. Omasta kauluspaidasta, farkkujen lahkeesta ja vanhasta vyöstä tuli 25 kertaa pienempiä teurastuksen, saksilla huitomisen ja ompelukoneella koheltamisen jälkeen. En oikein vieläkään muista miten tämä vaihe tuli lopulta valmiiksi.

Pietusta tuli valmis. Kummityttökin piti kovasti pyllisteleväst peikosta. Laitanpa myöhemmin vaikka vähän videota Pietun kävelystä tms. Jos joku kiinnostui ja haluaa lisäneuvoja niin kyselyä vain. Meitsi neuvoo tai jos en osaa neuvoa niin keksin jotain! Ha.

-Jaacko